Kaupunkien väestöä ei kannata vertailla vain väkiluvun määrällä

Kaupunkien väkiluvut hämäävät – mitä postinumeroaineisto kertoo kaupungeista

Kaupunkien välisessä keskustelussa – oli kyse asuntomarkkinasta tai aluekehityksestä – vertailu alkaa lähes aina samasta luvusta: kaupungin väkiluvusta. Se on helppo ja intuitiivinen mittari, mutta samalla yllättävän harhaanjohtava. Pelkkä väkiluku ei kerro, kuinka laaja kaupunki on, miten väestö jakautuu tai mihin asuminen todellisuudessa keskittyy.

Kaksi samankokoista kaupunkia voivat olla rakenteeltaan täysin erilaisia. Toinen voi olla tiivis ja ruutukaavan ympärille painottuva, toinen laaja, hajautunut ja osin monikeskuksinen. Tämä ero ei näy kokonaisväkiluvussa, mutta se näkyy hyvin, kun tarkastelua viedään postinumeroalueiden tasolle. Blogi tarjoaa tästä käytännön esimerkkejä.

Kuinka paljon väkeä asuu kaupungin suurimmilla postinumeroalueilla?

Yksi tapa vertailla kaupunkeja on tarkastella, kuinka suuri osa väestöstä asuu kolmella tai viidellä väkirikkaimmalla postinumeroalueella. Vuoden lopulla tarkasteltiin kuutta suurinta kaupunkia, ja nyt siirrytään vastaavasti hieman pienempiin, mutta mielenkiintoisiin kaupunkeihin: Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Vaasa, Hämeenlinna ja Seinäjoki (kooltaan 10-16 suurinta kaupunkia). Alla olevassa taulukossa näkyy väkiluku erilaisilla mittareilla kaupunkikohtaisesti.

Lähde: Tilastokeskus 2023, treco analyysi

Pelkkä väkiluku ei riitä selittämään kaupunkien eroja

Kaupunkien kokonaisväkiluvut ovat yllättävän lähellä toisiaan ja vaihteluväli on noin 66 000–78 000 asukasta, keskiarvo noin 71 500 asukasta. Pelkkää väkilukua katsomalla kaupungit näyttävät hyvin vertailukelpoisilta. Taulukon alemmat rivit kuitenkin paljastavat, että kaupunkirakenne on hyvinkin erilainen.

Kolmen väkirikkaimman postinumeroalueen osuus koko väestöstä vaihtelee 35 prosentista 50 prosenttiin, eli tässä kohtaa kaupungit alkavat tehdä eroa toisiinsa. Alla lyhyet analyysit:

Kouvola (35 %)

Selvästi hajautunein kaupunki. Kolme suurinta aluetta kattaa vain noin kolmanneksen väestöstä, mikä viittaa monikeskuksiseen ja kuntaliitoksilla laajentuneeseen rakenteeseen.

Joensuu ja Lappeenranta (43–45 %)

Väestö jakautuu useammalle suurelle alueelle. Kaupunkirakenteessa on tiettyä monikeskuksisuutta, mutta kaupunki ei kuitenkaan ole erityisen hajautunut.

Vaasa, Hämeenlinna ja Seinäjoki (47–50 %)

Lähes puolet koko väestöstä asuu kolmella suurimmalla postinumeroalueella.

Kaupunkimainen ydin on kohtalaisen vahva ja selkeä.

Keskiarvo (45 %) kertoo, että “tyypillisessä” keskisuuressa kaupungissa lähes puolet väestöstä asuu vain kolmella alueella (Kouvola jää tästä selvästi jälkeen).

Top 5 -alueet tekevät erot vielä selvemmiksi

Kun tarkasteluun otetaan viisi suurinta postinumeroaluetta, erot kasvavat entisestään.

Kouvola (48,8 %)

Alle puolet väestöstä asuu viidellä suurimmalla alueella. Tämä on selkeä poikkeus joukossa.

Joensuu ja Lappeenranta (n. 59–60 %)

Noin kolme viidesosaa väestöstä asuu viidellä alueella. Rakenne on jo selvästi tiiviimpi.

Vaasa, Hämeenlinna ja Seinäjoki (63–68 %)

Lähes kaksi kolmasosaa, tai enemmän – väestöstä on keskittynyt viidelle alueelle.

Osin tämä voisi viitata tiiviimpään rakenteeseen, mutta tarkasteltua tulee tehdä vielä tarkemmin – eli minne nämä viisi postinumeroaluetta sijoittuvat.

Kun viisi suurinta postinumeroaluetta kattaa Seinäjoella lähes 70 % väestöstä mutta Kouvolassa alle puolet, puhutaan käytännössä kahdesta täysin erilaisesta kaupungista – vaikka kokonaisväkiluvut ovat lähes samat.

Keskustapostinumeroalue - kaupungin koko ei kerro, kuinka “keskustaorientoitunut” se on

Entä jos tarkastellaankin vain yhtä postinumeroaluetta – tehdäänkö eroa yllä olevaan tarkasteluun?

Lähde: Tilastokeskus 2023, treco analyysi

Kun tarkastellaan pelkästään kunkin kaupungin keskustan postinumeroalueen väkilukua, erot kaupunkien välillä ovat jo huomattavia – ja paljon suurempia kuin pelkkä kokonaisväkiluku antaa ymmärtää. Hyvänä esimerkkinä toimii Vaasa, Hämeenlinna ja Seinäjoki. Kun yllä olevissa numeraalisissa top 3 ja top 5 tarkasteluissa näiden välillä ei pystytty luomaan selkeää eroa, on asia aivan erinäköinen, kun erotellaan pelkät keskustojen postinumeroalueet.

Lukija, joka on käynyt kaikissa kolmessa kenties, olikin hieman hämääntynyt kahden edellisen kappaleen jälkeen – eikö eroa muka ole? Mutta tässä päästään jo paremmin käytännön tasolle. Vaasassa keskustan postinumeroalueella asuu lähes 20 000 asukasta, eli noin 29 prosenttia koko kaupungin väestöstä. Keskusta on kaupungin selvästi suurin postinumeroalue, eikä mikään muu alue ole edes lähellä samaa kokoluokkaa.

On myös huomionarvoista, että Seinäjoella ja Lappeenrannassa keskusta ei ole suurin postinumeroalue väkiluvulla mitattuna. Lappeenrannassa Skinnarila (53850) yltää kärkeen, ja alue vastaa 17,3 % osuudesta koko väkilukua. Alue on tunnettu kampusalueena ja sieltä on keskustaan noin kuuden kilometrin matka. Seinäjoella puolestaan suurin alue on Törnävä (60200), joka vastaa 18,9 % osuudesta koko väkilukua. Alue on hyvin omakotitalovaltainen (73 %) ja sieltä on alle neljä kilometriä keskustaan.

Ymmärrä paikallisuus – jälleen kerran

Blogin keskeinen opetus on yksinkertainen, mutta usein yllättävän haastava ymmärtää:

kaupungit eivät ole vertailukelpoisia pelkän väkiluvun perusteella. Postinumeroalueisiin pureutuva tarkastelu paljastaa, kuinka erilaisia rakenteita näennäisesti samankokoisten kaupunkien taakse kätkeytyy. Toisissa kaupungeissa keskusta on aidosti koko kaupungin ydin, toisissa vain yksi useista painopisteistä, ja joissain tapauksissa suurimmat väestökeskittymät löytyvät kokonaan keskustan ulkopuolelta. Tämä vaikuttaa tietenkin asuntomarkkinaan.

Siksi kaupungeista, asumisesta tai aluekehityksestä puhuttaessa olennaista ei ole vain kuinka paljon väkeä kaupungissa on, vaan missä he asuvat ja miten väestö jakaantuu kaupungin eri alueiden kesken. Ilman tätä paikallista ymmärrystä vertailu jää helposti pintapuoliseksi – ja johtopäätökset harhaanjohtaviksi. Toki tarkastelussa voitaisiin mennä vielä syvemmälle: kuinka vuokra- ja omistusasuminen on jakautunut, minkä ikäiset ihmiset asuvat missäkin, minne kaupunkikohtainen muuttoliike painottuu jne.

Lisäksi on tärkeä muistaa, että kuntaliitokset helposti sekoittavat pakkaa. Yleensä paikalliset ymmärtävät näitä, mutta kun asuntosijoittaja lähtee perehtymään uuteen kaupunkiin, hän ei välttämättä ole tietoinen näistä. Esimerkkinä Kouvola ja Vaasa: Kouvola on jo tehnyt yhdistymisiä, jonka lisäksi väkiluku on laskussa. Vaasan alueella taas on useasti pohdittu yhdistymistä vieressä olevan Mustasaaren kanssa (huom. kunnantalojen välissä ainoastaan alle viisi kilometriä). Mikäli kaupungit yhdistyisivät olisi väkiluku jo 87 000, jonka lisäksi molempien kaupunkien perusura on kasvava. Tällöin Vaasa olisi jo suomen 10. suurin kaupunki.

Myös esimerkiksi Joensuussa on tehty paljon kuntaliitoksia erityisesti vuonna 2009. Otetaan vielä esimerkki isoista kaupungeista – Oulukin ohitti Turun Suomen viidenneksi suurimpana kaupunkina kuntaliitoksien ansiosta. Jälleen kerran, paikallisen markkinan ja sen kehityksen hahmottava vuokranantaja on etulyöntiasemassa. Luota paikallisen markkinan ymmärtämiseen.