Miksi et kuuntele, kun markkina yrittää kertoa?

Otsikko sopii moneen elämäntilanteeseen. Toinen osapuoli viestii asian täysin selkeästi, mutta toinen ei halua hyväksyä kuulemaansa. Taustalla voi olla monta syytä, mutta yksi yleisimmistä lienee liiallinen itseluottamus – ajatus siitä, että “kyllä minä tiedän paremmin”. Sama ilmiö näkyy myös asuntomarkkinoilla.

Markkinatalous perustuu siihen, että ihmisillä on valinnanvaraa. Valinnanvapaus synnyttää kilpailua, kilpailu pakottaa parempaan laatuun ja hillitsee hintoja. Samalla jokainen ostopäätös lähettää markkinoille viestin: mitä kannattaa rakentaa, minne ja milloin.

Markkinat eivät siis ole vain kaupankäyntiä. Markkinat ovat myös informaatiomekanismi.

Toki markkinat eivät ole täydelliset. Informaatio tulkitaan välillä väärin, syntyy ylilyöntejä ja joskus myös kuplia. Mutta juuri siksi markkinatalous on jatkuva prosessi, ei koskaan valmis järjestelmä. Se korjaa itse itseään koko ajan.

Ongelmat alkavat silloin, kun markkinoiden lähettämää viestiä ei haluta kuunnella. Jos tuotanto muuttuu liian keskusjohtoiseksi tai markkinasignaaleja ohitetaan poliittisilla tavoitteilla, reagointi hidastuu. Päätöksiä tehdään vanhalla tiedolla tilanteessa, jossa markkina on jo muuttunut. Lopputuloksena voi olla rakenteellisesti liian korkea hintataso, vääränlaista tuotantoa tai ylitarjontaa alueilla, joilla kysyntä ei enää kanna. Nyt tullaan tärkeään asiaan...

Markkinoiden ei kuulukaan olla täysin vakaat

Hintojen nousut, laskut ja jopa romahdukset eivät automaattisesti tarkoita, että markkinatalous olisi epäonnistunut. Päinvastoin – ne ovat usein osa korjausliikettä, jossa markkina yrittää palauttaa hinnat, riskit ja kysynnän takaisin tasapainoon.

Nykyinen asuntomarkkina on tästä hyvä esimerkki.

Rakentaminen romahtaa historiallisen matalalle tasolle tänä ja ensi vuonna. Moni pitää tätä markkinan epäonnistumisena. Todellisuudessa kyse on todennäköisesti enneminkin siitä, että markkina tekee juuri sen, mitä sen kuuluukin tehdä: se reagoi heikentyneeseen kysyntään ja vallitsevaan ylitarjontaan.

Erityisen kiinnostavaa on, että samalla myös valtion tukema tuotanto alkaa vähentyä, eikä vapaarahoitteinen rakentaminen lähde paikkaamaan sitä. Tämä on markkinan tapa viestiä, ettei nykyinen riski-tuotto-suhde yksinkertaisesti toimi.

Ja juuri tätä viestiä pitäisi kuunnella.

Liian usein ajatellaan, että markkinat pitää “korjata” nopeasti takaisin vanhaan tilanteeseen. Mutta entä jos ongelma ei olekaan markkinassa itsessään, vaan siinä, että sääntely, kannustimet ja riskien jakautuminen ovat ohjanneet tuotantoa väärään suuntaan jo pidempään?

Markkinat eivät ole täydelliset, mutta ne ovat usein rehellisempiä kuin päätöksenteko. Ne eivät yritä miellyttää ketään. Ne vain kertovat, missä kysyntää oikeasti on ja millä hinnalla ihmiset ovat valmiita ottamaan riskiä.

Kysymys kuuluukin: kuunnellaanko viestiä?